Välillä tuntuu, että noitavainojen aikana minut olisi poltettu. Kerron teille, mitä kaikkea olen elämässäni kokenut, jotta ymmärrätte tuntemukseni. Tätä tekstiä ei kannata lukea, jos yliluonnolliset asiat pelottavat. Ainakin itse uskon niiden olevan yliluonnollisia, koska niin monen yhteensattuman summa ei mielestäni ole enää mahdollista.

Tapahtumia on niin monia, että lisään aina aika ajoin näitä, kun sille tuulelle tulen.

Uskon myös, että monia asioita tapahtuu tarkoituksella  tai joku puhuisi kohtalosta, mutta ns. kysyntä ja tarjonta kohtaa ihan arkielämässä, kun siihen oikein uskoo.

Tarinat ovat todellisia. Olen kuitenkin saattanut jättää kertomatta liian tarkkaa joitain asioita, jotka kohdistuvat mm. muihin henkilöihin. Kirjoitan tarinat ihan sattumanvaraisessa järjestykessä. Niistä on voinut kulua monta vuotta tai vain muutamia kuukausia.

 

Avaimet hukassa

Ex-poikaystäväni avaimet olivat hukkuneet koiraa ulkoiluttaessa . Etsinnoistä huolimatta avaimet eivät olleet löytyneet. Itse olin ollut koko päivän liikenteessä. Tiesin, että avaimet olivat kadonneet, mutta en ollut  tietoinen, olivatko avaimet löytyneet. Jotain ihmeellistä tapahtui, kun parkkeerasin auton ja laitoin auton ovet lukkoon. Oli syysilta ja jo melkoisen pimeätä. Minulle tuli voimakas tunne, että minun pitää hakea jotain. En tiennyt mitä. Normaalisti olisin jättänyt huomioimatta tuon tunteen ja kävellyt kotiin. Nyt kuitenkin seurasin ns. ääntä / tunnetta, joka minulle tuli. Lähdin kävelemään niitylle. Kävelin aivan suoraan reippaasti n.100 m, enkä etsinyt mitään, enkä siis pälyillyt maahan. Pysähdyin ja kummarruin ja otin avaimet maasta. Katsoin ihmeissäni, mitä sieltä löysin ja melkoinen 'yes-hihkunta'. Seuraavaksi katsoin - näkikö kuvaan. Talon päädyssä oli seissyt mies ja kun kävelin hänen ohitseen, hän kysyi 'mitä sieltä hait'. Vastasin ihan luonnollisesti ja reippaasti ' avaimet '. Hän pyöritteli päätään. Tapahtuma ei ole poistunut mielestäni, vaikka aikaa on kulunut todella paljon. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun oli pakko ruveta uskomaan yliluonnolliseen.

 

Kuin tilauksesta

Olin menossa tärkeälle asiakastapaamiselle. Oli aikainen aamu ja ilma mitä ongelmallisin. Alkutalven ensimmäiset liukkaat kelit ja liikenne kulki todella hitaasti. Sovitusta asiakastapaamisesta en missään nimessä saisi myöhästyä. Niin ei yksinkertaisesti saisi käydä. Katson kelloa ja aikaa on enää aivan liian vähän, jotta olisin perillä ajoissa. Melkein ehtisin toivoa, että aika pysähtyisi, kun puhelin soi. Hymy tuli huulille ja päivä pelastui. Asiakkaani soitti ja kertoi heitä kohdanneesta työongelmasta ja toivoi, että voisin tulla tapaamiseen iltapäivän puolella. Sehän minulle kävi hyvin :)

 

Luvattu matka onnistui sittenkin

Mieheni oli useampia vuosia sitten luvannut, että pyöreitä täyttäessäni hän vie minut Las Vegasiin. En ollut asiaa sen kummemmin miettinyt, mutta ajankohdan lähestyessä jouduin hänelle kuitenkin elämän ja rahatilanteen takia sanomaan, etten ole niin pahoillani, että luvattu matka ei onnistuisikaan. Menisimme sitten joskus, kun taloudellinen tilanne antaisi siihen mahdollisuuden.

Tämän sanottuani meni muutama viikko ja mieheni eräänä aamuna huudahti, että me lähdetään sittenkin Las Vegasiin. Hän oli saanut viestin, että oli voittanut kahden hengen matkan Las Vegasiin ja tuo ajankohta oli parin kuukauden sisällä päivästä, jolloin täyttäisin pyöreitä.

 

Lomamatka

Lomamatkaa oli suunniteltu pitkään ja yhtä pitkään oli yritetty saada tarpeelliset matkarahat säästöön. Jostain kumman syystä, kun matkan maksaminen oli käsillä, pyykinpesukone ja tietokone hajosivat. Epätoivo iski mieleeni. Matkasta ei tule mitään. Juuri nyt ylimääräiset kulut eivät olleet tervetulleita. Niin pitkään ja paljon tuota matkaa olimme lasten kanssa odottaneet.

Seuraavana aamuna olin menossa fysioterapiaan ja aivan viimehetkellä tuli puhelinsoitto, johon en edes enää meinannut vastata. Ajattelin, että muutama minuutti on vielä aikaa ja vastaan. Puhelimesta kuului reipas ja iloinen ääni. Onneksi olkoon, olette voittaneet lahjakortin. Mihin liikkeeseen sen haluaisitte ?

Voinko valita ihan minkä tahansa liikkeen esim. matkatoimiston ?Kyllä se käy hyvin, mihin matkatoimistoon haluaisitte lahjakortin. Kerrottuani toiveeni ja puhelun päättyttyä en menannut pysyä nahoissani. Lahjakortin suuruus oli juuri noiden hajonneiden koneiden arvoinen. Fysioterapiassa oli vaikea pysyä paikallaan tuon uutisen jälkeen. Lapset saisivat odottamansa loman.

 

Muutto uuteen kotiin

Olimme muuttaneet uuteen kotiin ja asettuneet taloksi. Usein itselleni tuli tunne, että joku on selän takana. Kääntyessäni katsomaan ketään ei kuitenkaan siellä näkynyt. Tunne oli kuitenkin tosi voimakas ja tunsin sen usein. Eräs sitten neuvoi, että älä käännä päätä ja katso, vaan laita silmät kiinni ja kuuntele ja kysy mielessäsi, ketä siellä on. Seuraavalla kerralla sitten teinkin näin. Painoin pään alas ja silmät kiinni ja kuin mielessäni kysyin - kuka takanani on ? Mielikuviini tuli pieni lapsi, joka seisoi ja 'kikatti'. Seurasi minun ja tyttäreni (3kk) touhuja. Tunne oli niin voimakas, että halusin vähän selvittää ympäristöstä edellisen perheen tilannetta. Sain kuulla, että olivat menettäneet pienen lapsen. Tämän jälkeen en enää ole tavoittanut tuota tunnetta.

 

Yöpyminen vieraassa paikassa

Oli kesäinen viikonloppu ja majoituimme nukkumaan ystäväni kotitaloon muiden vieraiden kanssa. Itse saimme vanhempien huoneen. Saunomisen yhteydessä kävin pukeutumassa kyseisessä huoneessa. Tuntui kuin joku seuraisi liikkeitäni ja katsoisi minua. Tunne oli kuitenkin hyvänoloinen. Ei siis aiheuttanut pelkoa tai ahdistusta. Tunne oli kuitenkin sen verran voimakas, että pukeuduin ns. vaivihkaan siten, että pidin pyyhettä päällä ja olin seinää vasten. Pukeuduttuani siirryin nuotion ääreen muiden seuraan. Kerroin heti sinne päästyäni, että ette arvaa, mitä äsken koin tuolla huoneessa pukeutuessani. Kerrottuani sain kuulla siskoni kommentin miehellensä: Joko nyt uskot, että siellä on joku eikä hän sen takia suostu kyseisessä huoneessa nukkumaan. Sain kuulla talon isännän tapaturmaisesta kuolemasta

 

 Tunsin läheisen lähdön

Olin autossa menossa kohti kotia illalla myöhään. Autossa istuessani minulle tuli todella hetkellinen voimakas paha olo, jota on vaikea kuvailla. En tarkoita pahalla ololla ns. normaalia pahaa oloa. Tuo tunne aiheutti minulle heti mielikuvan, että nyt on jollekin läheiselle sattunut pahasti. En oikein kuitenkaan ymmärtänyt todellisuudessa, että tunne olisi todellista. Katsoin kuitenkin kelloa ja painoin kelloajan mieleeni. Seuraavana aamuna ystävä soitti ja kertoi hänen miehensä kuolleen sydänkohtaukseen juuri edellisenä iltana tuohon kellonaikaan, kun itselleni tuli tuo outo paha olo.

 

Telepatiaa

En ollut yhteydessä serkkuuni moneen moneen vuoteen. Pitkään kuitenkin oli jo olo ja tunne, että pitäisi soittaa. Lykkäsin kuitenkin aina soittoa tuonnemaksi. Eräänä päivänä sitten kuitenkin päätin, että nytten. Otin numeron ja soitin. Numero oli kuitenkin varattu. Päätin, etten anna periksi. Soitin uudelleen ja uudelleen numeron ollessa aina vaan varattuna. Sitten seuraavassa uudessa yrityksessä nostin luurin ja minun piti ruveta kääntämään numeroita (vanha puhelin) linja olikin jo auki. Ihmettelin, koska en ollut vielä ehtinyt numeroita kääntää. Sanoin haloo, ja toisessa päässä oli kuin olikin serkkuni, johon olin yrittänyt ottaa jo useampaan otteeseen yhteyttä numeron ollessa varattuna. Puhelun aikana selvisi, että hän oli yrittänyt soittaa minulle monen monta kertaa, minun numeron ollessa varattuna ja viimeisellä kerralla ei ehtinyt edes soida, kun vastasin.

Ihmeellistä, mutta kumpikin näiden monien vuosien jälkeen yritti juuri samaan aikaa tavoittaa toista numeron ollessa varattuna  ? !

 

Ihana tuliainen

Äiti osasi ostaa minulle vaatteita. Hän teki ihania löytöjä mm kirpputoreilta. Kerran hän oli löytänyt aivan ihastuttavan punaisen paidan. Mieletön. Tykästyin paitaan heti. Mielessäni ajattelin, että tämä olisi aivan täydellinen, jos se olisi musta. Meni kaksi viikkoa, kun äiti seuraavan kerran tuli ja kertoi iloisena löytäneensä nyt samanlaisen paidan, mutta tämä olisi väriltään musta. Hän ajatteli, että se olisi myös mieleeni. Aivan täydellistä.

 

Ompeluharrastus

Olin pitkään ajatellut, että sitten joskus tulen hankkimaan saumurin. Saumuri oli vaan melkoisen kallis silloiseen taloudelliseen tilanteeseen nähden. En raaskinut ostaa. Ajattelin, että sitten joskus sen kuitenkin hankin. Aikaa kului puolisen vuotta. Kerran sitten lasten kerhossa istuessani ja keskustellessani muiden äitien kanssa tuli puhe ompelutaidosta. Kuinka moni osaisi siellä olevista tehdä vaatteita. Tuohon ei ollut vaikea osallistua. Peukaloni ei ollut keskellä kämmentä, kun ompelusta puhuttiin. Satuin olemaan porukasta ainoa kysyjän lisäksi, joka osasi tai yleensäkään uskalsi vastata. Vastaukseni kannatti. Kysyjä oli muuttamassa Kiinaan ja hän oli pikkuhiljaa luopunut kaikesta materiaalista. Jäljellä oli enää mm. saumuri, jonka hän mielellään luovuttaisi henkillölle, joka sitä osaisi käyttää. Aivan mieletöntä. Saumuri oli hyvässä kunnossa - kuin uusi. Todella vähän käytetty. Hän ei halunnut myydä sitä, vaan antaa. Hän kuitenkin suostui vastaanottamaan pienen korvauksen 100 markkaa, kun kovasti sitä hänelle tyrkytin.

Olin saumurista todella ylpeä ja olin kiitollinen siitä, että se oli löytänyt minut. Nyt sitten enää puuttuisi ompelukone - ajattelin. Kaikkea kun ei voi ommella pelkästään saumuria käyttäen.

Meni kaksi viikkoa, kun menin mummun luo kylään, hän totesi, ettenkö haluaisi ottaa tuota hänen uskollista ompelukonettaan itselleni, kun hän ei vaan enää yksinkertaisesti näe käyttää sitä. Enhän nyt voisi mummulta konetta ottaa ihan noin vaan. Mummu totesi samaan hengenvetoon, että sinullahan on tänään nimipäivä - ota se vastaan nimipäivälahjana. Niinpä minusta tuli onnellinen ompelukoneen omistaja. Kone on vanha, mutta hyvin toimiva ja tuntuu, että on moninkerroin parempi kuin nämä uudella tekniikalla varustetut.

No, nythän minulta ei sitten enää puutu kuin, että vastaan tulee joku kangaskaupan konkurssipesän loppuunmyynti tms. Ajatuksenani olisi, että saisin paljon erilaisia tarveainetta ompeluharrastukseni tueksi.

Aikaa kului muutamia vuosia, kun sitten anoppi yhtenä päivänä sanoi, että haluaisitko noi kankaat, joita hänellä on tuolla kellarissa. Hän on joskus saanut ne edullisesti kangaskaupan tms. loppuunmyynnistä. En ihan muista, mistä kankaat ovat alun alkaen. Hän oli paljon ommellut aikanaan lapselleen ja lapsen lapsille vaatteita - mm. aivan ihania mekkoja. Nyt hänen osaltaan alkoi ompeluharrastus olla jo taakse jääyttä aikaa. Mielellänihän minä ne vastaanotin. Niitä oli todella paljon myös ihania vanhoja kankaita 70-luvulta. Syötävän ihania.

 

Tuttumme sairastui

Tuttumme ei näyttänyt hyvältä. Hän kovasti yritti todistaa meille, että kaikki on hyvin, eikä häntä satu mihinkään. Kuitenkin ulkoisesti näytti, että kaikki ei ole kunnossa. Melkein ns. pakotimme hänet lääkäriin. Vielä viime hetkellä hän ns. pani vastaan ja yritti selittää, ettei hän ymmärrä, miksi hän lääkäriin menisi. Iho oli kuitenkin sen verran huonon värinen, ettei kaikki ollut kunnossa. Sairaalaan päästyään hän jäi heti sisälle ja tutkimuksiin. Kaksi viikkoa oli kulunut ja yhtenä iltana myöhään minulle tuli tunne, että minun pitäisi mennä pitämään häntä kädestä kiinni. Tunne oli ihmeellinen. En olisi edes pystynyt lähtemään, koska minulla oli pieniä lapsia kotona. Sairaala sen verran kaukana ja ihmetykseni oli suuri tuolle tunteelle, koska emme olleet mitään sydänystäviä. Pärjäsimme toistemme kanssa, mutta emme olleet todellakaan kovin läheisiä. Seuraavana aamuna herättyämme saimme kuulla hänen menehtyneen. Asia on mietityttänyt minua monta kertaa - miksi juuri minä sain tuollaisen viestin - pitää kädestä kiinni.

 

Oman kodin hankinta

Asuimme ns. pienessä taloyhtiössä, mutta omakotitalo oli haaveena. Olimme pitkään n. vuoden käyneet lähes joka viikonloppu esittelyissä. Siihen aikaan oli kovin paljon esittelyitä viikonloppuisin. Meidän piti oikein suunnitella, mitä taloa kävisimme katsomassa ja monen aikaa oli näyttö, jotta saimme muodostettua jonkinlaisen aikataulun. Halusimme kuitenkin käydä katsomassa mahdollisimman montaa taloa. Monet kohteet olivat ihania, MUTTA      - aina se mutta tuli vastaan. Jokin asia ei vaan natsannut. Jätimme muutamaan tarjouksen, mutta tunne ei ollut aivan oikea. Mieheni ehdotti, että myydään vanha asuntomme pois, jotta sitten, kun se oikea tulee vastaan, niin saamme heti jätettyä tarjouksen ja tehtyä kaupat. Näin sitten teimmekin. Myimme asuntomme ja sovimme, että kuukauden siinä vielä myyntihetken jälkeen asuisimme. Paniikki hiipi mieleeni. Olin raskaana 6 kk ja kohta olemme ilman kattoa pään päälllä.

Meni muutamia päiviä, kun mieheni työkaveri oli tuonnut töihin paikallislehden. Hän sitten antoi lehden ja sanoi, että käykää katsomassa tuota myynnissä olevaa taloa. Talo näytti lehden sivuilla pieneltä. Kovin paljon sitä ei siinä ollut kehuskeltu. Mutta koska sinä iltana ei muutakaan tekemistä ollut, niin päätimme käydä katsomassa tuota kohdetta.

Esittelijän kanssa sovimme tapaamisen läheiselle bensa-asemalle. Sieltä sitten peräkanaa ajoimme pientä - no ei ihan pientä hiekkatietä, mutta kuitenkin kilometrin verran. Pysäköimme talon pihaan. Se oli siinä. Tunne, joka valtasi mielemme oli ihmeellinen. Hymy tuli poskille väkisinkin. Innoissani - vähän liiankin innoissani kuljin ympäri taloa tarkastellen eri kerrokset ja huoneet. Talo oli 10 vuotta vanha, pieniä huoneita ja muunneltavissa. Siellä oli jopa takkahuone, jota ei myynti-ilmoituksessa ollut edes mainittu.

Mieheni jätti talosta tarjouksen. Olin hänelle vihainen, koska pelkäsin kaupat menevän nyt sivu suun. Itse olisin ollut valmis maksamaan talosta pyyntihinnan. Jännityksellä odotimme, miten myyjä asiaan suhtautuisi. Sieltä tuli vastatarjous ja päätimme kaupat. Asunto oli todella mieleemme eikä sitä Muttaa tullut perässä.